Edessäni bussissa istuu, leikkii, nauraa ja melskaa kaksi valloittavan eläväistä sisarusta, arviolta ala-asteen hiljattain aloittaneita. Sitten kun minulla on lapsia, niin ne ovat juuri tuollaisia kilttejä rasavillejä. Puoliunisena seuraan tyttöjen hääräilyä. Toinen heistä osoittaa ulos ja sanoo sisarelleen: ”Katso mitä värikkäitä perhosia!”. Ulkona on jo melko pimeää, eikä takuulla mitään perhosia, mutta vaistomaisesti käännän katseeni ulos. Tytöt huomaavat hölmön eleeni ja nauraa käkättävät niin kuin vain ala-asteikäiset voivat ja alkavat vitsailla kustannuksellani.
Osallistun leikkiin ”katsomalla” aina tarvittaessa perhosia ikkunasta ja tarjoamalla näin makoisat naurut siskoksille. Vanhempi tytöistä on kymmenvuotias ja hänen mielestään koulu on muuten tylsää, mutta kuvis ja liikunta on kivaa. Isona hänestä tulee tanssija.
Nuorempi kahdeksanvuotias on ujompi, mutta isosisko johdattelee keskustelua sitäkin sukkelammin ja kyselee kaikennäköistä.
Bussimatka kuluu rattoisasti. Mieleni muistuu tasan kolme kuukautta sitten tekemäni ensimmäinen bussimatka Brasiliassa, kun menin Sao Paulosta Maringaan. Myös silloin eräs pikkutyttö oli kovin innokas keskustelemaan kanssani, mutta minä, joka olin ensimmäistä päivää maassa en ymmärtänyt vielä juuri mitään.
Tänään ennen kuin jäin bussista lahjoitin tytöille yhden euron kolikon, joka minulla sattui olemaan lompakossa. Isosisko kommentoi tähän: ”Você é legal”, eli sinä olet hyvä tyyppi ja sen jälkeen sain opettaa, miten se sanotaan englanniksi… You are cool.