Sou Arte Circençe ryhmä esittää ‘Paixão de Coió” (Coion intohimo)

Artistit kokoontuvat päivittäin, hyppivät, gingaavat, kinastelevat, levittävät hymyä ja väriä...
järjestäytynyt sekamelska, pikkuhiljaa muovaten liikkeitä, ääniä, muotoja...
Spektaakkeli.
Näin syntyi “Paixão de Coió”, joka sekoittaa teatteria, tanssia, Capoeiraa já sirkusta mukaansatempaavalla kielellä. Esityksen inspiraatio on lähtöisin Kaakkois-Brasilialaisista kansantarinoista, joissa rakkaus ympäröi niin roistoja, kuin kunniallisia nuorukaisiakin.

Ensi-ilta huomenna 27.9.2005 klo 20:00 Campo Mourâon SESC:ssä, hinta vaivaiset 3 Realia.

TERVETULOA

Capoeiran opettaja kutsuu minua päivästä riippuen joko “O Filipino” tai “O Kenyano”. Nimensä perusteella keskivertobrasilialaiselle täysin tuntemattomat maat: “Finlândia, Thailândia ja Filipinos” menevät helposti sekaisin. Olen useammin kuin kerran yrittänyt keskustelukumppania julkisesti nöyryyttämättä tai väheksymättä selvittää, mitä eroa on Finlândialla ja Philadelphialla. Mitä meidän pienestä rakkaasta suomenmaasta sitten oikein tiedetään täällä kauriin kääntöpiirillä?

Kahdeksan kuukauden aikana olen ehtinyt rekisteröidä kansallismielisen selektiiviseen muistiini erinäisen määrän löytämiäni viittauksia kotimaahani. Tunnetuin suomalainen on tietysti “homen de gelo”, eli jäämies Kimi Haikkonen (R sanan alussa lausutaan kuten H ja Ä:n ja Ö:n voi luonnollisesti unohtaa), joka ajaa lujaa ja puhuu vähän. Yleisurheilun MM-kisojen aikaan sain ihailla televisiosta kotikaupunkini maisemia ja kuulin myös ytimekkään selvityksen siihen, miksi olympia-stadionin eteen on pystytetty patsas miehestä, joka jolkottelee ilman vaatteita. Rio de Janeiron biitsille oli pystytetty ihaka-oikea lumilautailu Big Jump hyppyri kisoja varten. Kisat voitti joku suomalainen Mikko tai Jukka, joka televisiohaastattelussa kommentoi “I won because I was the best”.

Kulttuurin ja urheilun kädenvääntö Suomen viemisessä Brasilian kartalle on kohtalaisen tasaväkistä. Kertaalleen olin kuulevinani pätkän Finlandia Hymniä erään saippuaoopperan taustalla, mutta ehdottomasti suurin julkisuusylläri on ollut suomalaisen hevi-musiikin suosio täällä. Aina silloin tällöin vaihdan pari sanaa messengerissä erään tytön kanssa, jonka messenger-nimessä lentelee lepakoita, ja joka haluaisi muuttaa Kiteelle, koska joku Night Wishin muusikko asuu siellä. Rasmuskin soitteli Brasilian MTV:ssä pari viikkoa sitten.

Kultturia ja urheilua siis kyllä jossain määrin, mutta entäs sitten suomalaiset firmat? Valitettavasti Nokia on mitä ilmeisimmin japanista ja sen lisäksi ainoa suomalainen tuotemerkki, joka on tullut vastaan on Valtran traktori.

Poikkeuksen vahvistavana sääntönä olen tavannut muutaman melkoisen suomitietoisen brassinkin. Eräs tyttö heti kuultuaan, että olen suomesta täräytti päin naamaa, että “haista vittu” ja heti perään “hyvää joulua”. Nämä lausahdukset hän oli oppinut ollessaan vaihto-oppilaana Suomessa.

Viimeviikolla polkupyörästäni yllättäen halkesi takakumi. Menin fillariliikkeeseen ja kuminvaihdon ohella ostin heräteostoksena itselleni pyöräilykypärän. Tiesin kyllä jo ostosta tehdessäni, että huomio on taattu, mutta kaikesta huolimatta kommenttien laatu ja määrä onnistuivat yllättämään.

Kun sitten poljin uusi punainen kypärä päässä ja leveät kasarilasit naamalla ensimmäistä kertaa töihin, niin porukka meinasi tikahtua nauruun. Ensimmäinen kysymys oli, että olenko ruvennut jarrastamaan maantiepyöräilyä. Vastasin, etten harrasta maantiepyöräilyä sen enenpää, kuin, että poljen päivittäin kaupungin halki töihin. Tähän yksi oppilaistani sitten vilpittömän hämillään kysyi, että MIKSI sitten olen hankkinut kypärän. Kysymys on ymmärrettävä siitä näkökulmasta, että brasilialainen käyttää turvavyötä autossa pää-asiassa välttääkseen sakot ja mikäli poliisia ei ole näköpiirissä saattaa olla jopa loukkaavaa kuljettajaa kohtaan laittaa turvavyö kiinni. Olen pitkin viikkoa selitellyt, kuinka Suomessa on ihan tavanomaista käyttää kypärää liikenneturvallisuutta lisäävänä tekijänä, vaikkei siihen mikään laki velvoitakaan.

Mielenkiintoinen suuntaus kypäräkommentoinneissa on ollut, että ihmiset näkevät pyöräilykypärän ilmeisesti jotenkin riskialttiin pyöräilijän merkkinä. Yksi kaveri kysyi, että olenko kaatunut pyörällä ja ostanut siksi kypärän, kun toinen taas kehoitti minua olemaan varovainen liikenteessä. Kommentit olisivat ehkä enenmmän kohdallaan, mikäli olisin asentanut apupyörät fillariini, mutta kysymyksessä on vain pyöräilykypärä, tosin kenties Campo Mourãon ensimmäinen.

Lista ajan kulusta:
-On kulunut noin 9 kk siitä, kun opin ensimmäiset portugalinkieliset sanat
-Kahdeksan kuukautta ja kolme päivää sitten saavuin ensimmäilstä kertaa São Paulon Guarulhos lentokentälle
-Reilut seitsemän kuukautta sitten aloitin työt Campo Mourãossa
-Vaihdoin epäsäännöllisen lenkkeilyn ja salilla käynnin Capoeiraan noin viisi kuukautta sitten
-Kaksi kuukautta ja viisi päivää sitten tapasin Franin
-Ehkä puolitoista kuukautta sitten puhuin viimeksi suomea
-Noin pari kuukautta takaperin liityin sirkusryhmään
-Kuukausi sitten tietokoneeni simahti
-Kolme viikkoa sitten vietin viimeksi viikonlopun Campo Mourãossa
-Viikko sitten kirjoitin viimeksi Blogiini
-Viimeksi kolme päivää sitten juttelin Tadzikihstanilaisen tytön kanssa
-Kaksi ja puoli päivää sitten olin pukeutuneena muumioksi
-Kymmenen tuntia sitten puhuin viimeksi puhelimessa Franin kanssa
-Kaksi tuntia sitten fillaroin kypärä päässä
-Puolitoista tuntia sitten katsoin brasilialaista saippuaoopperaa

Ennen kuin tapasimme Franin kanssa hänen äitinsä oli kuulemma rukoillut jumalalta, että Fran löytäisi poikaystävän. Äiti vain olisi toivonut poikaystävän olevan brasilialainen. Kannattaa olla varovainen sen suhteen, mitä menee jumalalta pyytämään.

Nyt Francielin äiti on hirveän huolissaan meidän suhteesta, koska pelkää tyttärensä joutuvan kärsimään sitten kun palaan Suomeen. Toistaiseksi olemme Franin kanssa onnistuneet työntämään sivuun ikävät ajatukset väistämättömästä erosta, mutta onneksi on äiti huolehtimassa.

Fran mainitsi äidilleen tästä minun päiväkirjasta, jossa olen julkaissut meidän kuvia ja kirjoitellut tarinoita. Uutinen helpotti ainakin vähän epäluuloisen "anopin" huolta ja hän kommentoi: "No ainakaan Jogi ei ole naimisissa, jos kerran julkisesti kertoo perheelleen ja ystävilleen uudesta tyttöystävästä." Että silleen, loogista päättelyä.

Sirkusprojekti etenee pikkuhiljaa, vaikka ensimmäinen näutös peruuntuikin.