Askelen on kevyt, hymy herkässä, linnut laulaa ja mieli on virkeä. On suorastaan hämmentävää havaita omassa mielialassaan näin dramaattinen muutos. Parin viikon takaisesta kiukkuisesta vitutuksesta ei tunnu olevan edes muistoa jäljellä ja hyvä niin. Mitä tähän tarvittiinkaan? Ei muuta kuin hieman naisen kosketusta, uusia ystäviä ja harrastuksia. Kahdella sanalla sanoen, vaihtelua arkeen.

Ensinnäkin, kaksi ja puolin viikkoa takaperin kun päätin jäädä viikonlopuksi Campo Mouraoon tutustuin hieman paremmin porukkaan täältä. Nyt voin oikeasti sanoa että minulla on kavereita täällä omassa kotikaupungissani, on porukkaa, jotka kutsuvat katsomaan jalkapallofinaalia, bileisiin ja harrastuksiin.

Toiseksi (kronologisessa, ei tärkeysjärjestyksessä), puolitoista viikkoa sitten kun tapasin Franin, en muistanutkaan kuinka ihanaa onkaan ihastua. Tiedättehän, kun äijä kävelee sellainen pöllämystynyt hymä naamallaan paikasta ja ajasta riippumatta.

Kolmanneksi, viimelauantaina kun näin kerralla satoja oikeasti taitavia capoeiran harrastajia Grupo Maculelên kansainvälisesssä kokoontumisessa, en voinut välttyä motivoitumasta entisestään tätä harrastustani kohtaan. Uutuutena liityin vielä sirkusryhmään, joka harjoittelee päivittäin, joten tekemisen puutetta ei tule olemaan.

Neljäs ilonaiheeni on työn puolesta, sillä sain mielenkiintoisen vastuun suunnitella hammasterapialaaserkojeen mikropiirin. Tämä hammasterapialaaserkoje on tarkoitus tulla ihan tuotantoon asti.

Eli hyvin pyyhkii ja hymyilyttää!