Yleisö alkaa näemmä jo hermostua, kun ei juttua tule. No kirjoitetaan nyt sitten, vaikka sormet on kyllä niin kohmeessa, ettei meinaa näppäimille taipua. Viimeyönä mitattiin kylmin lämpötila neljään vuoteen Paranan osavaltiossa -3,5 Celciusta. Televisiossa näytetään myös dokumenttiohjelmia vuoden 1975 hurjasta talvesta, jolloin Curitibassa satoi lunta. Ja kaikki tietysti jaksavat kyllästymiseen asti hämmästellä sitä, miten minä suomalainen voin valittaa kylmästä.
Koska edellisestä postistani on jo vierähtänyt tovi, niin uusia kirjoitusaiheita on tullut jo jonoksi saakka. Tällä hetkellä opiskelen jäälleen uudella puhdilla töissä ISO 9001 laatustandardia ja siitä inspiroituneena otan asiakaslähtöisen lähestymistavan aihevalintaan. Seuraavista aiheista saa äänestää kommentoimalla sen, josta kirjoitan enemmän yksityiskohtia.

Kuusi kuukautta on takana, viiteen kuukauteen ei ole ollut sutinaa sitten niin minkäänlaista, mutta onneni saattaa olla kääntymässä…

Kuukausiraha ”mensalão” on sana, joka hiljattain tuli kansan tietoisuuteen ja liitettiin politiikan sanavarastoon täällä Brasiliassa. Demokraattinen päätöksenteko sujuu huomattavasti kivuttomammin, kun hallituspuolue voitelee opposition kansanedustajia pienellä kuukausirahalla…

Sen sijaan, että kirjoittaisin jo tapahtuneesta kerron tulevaisuudensuunnitelmistani. Perjantaina aion matkustaa Maringaan tapaamaan…

Heikki on Oulusta ja puhuu niukasti portugalia. Radek on Tsekeistä, eikä puhu portugalia. Molemmat vaikuttavat olevan juuri sen verran pihalla meiningeistä, mitä minäkin olin vielä muutama kuukausi sitten…