Kun elää vieraskielisessä ympäristössä, niin väkisinkin jossain vaiheessa alkaa ajattelemaan tällä vieraalla kielellä. Muistan kun olin kesän kielikurssilla Barcelonassa niin jenkkiläinen huonekaverini, joka oli kova puhumaan unissaan alkoi jo noin kahden viikon jälkeen puhumaan englannin sijasta espanjaa. Pari viikkoa takaperin bussissa istuessani sain itseni kiinni itse teosta käymässä pään sisäistä dialogia suomalaisten ystävieni kanssa portugaliksi. Kaikki puhuivat yhtä sujuvasti portugalia kuin minä, eli kaikilla oli aina välillä lieviä ilmaisutaidollisia ongelmia.

Kielen oppimisen kannalta on varmasti erittäin positiivista, että on niin sisällä hommassa, että ajatuksetkin kulkevat vieraalla kielellä. Vai kulkevatko sittenkään? Minulle tuli nimittäin mieleen, että olenkohan kenties aivotoiminnaltani taantuneempi silloin kun ajattelen portugaliksi? Mitä tapahtuu sille loistavalle idealle, joka olisi syntynyt, mikäli en olisi takellellut, lausunut hassusti tai unohtanut sanoja omassa ajatusmaailmassani?