Jättää jäähyväiset… hyvästellä… kauhean mahtipontisia ja lopullisen oloisia lausahduksia. Joka tapauksessa sanon moimoi ainakin kolmeksi viikoksi V8-kommuunin tytöille ja lähden rinkkaselässä mototaksilla bussiasemalle. Jonottaessani lippuja puhelin soi, se on Klis, olin unohtanut tärkeimmän eli häälahjan. Minkä tahansa muun unohduksen olisin voinut antaa olla, mutta nyt on palattava ja odotettava seuraavaa reilun kahden tunnin päästä lähtevää bussia. Saituuttani en jaksa maksaa vajaata kahta euroa mototaksista, vaan kolistelen kaiken maailman syrjäkadut kiertelevällä paikallisonnikalla puoli tuntia ja kiroan tyhjäpäisyyttäni.
Paulo ja Paulinha ovat lähdössä Expoinga messuille, jossa on tänään ihan oikeasti hyvän bändin nimeltä Ira (suom. viha tai raivo) show. Teen radikaalin ratkaisun ja päätä palata Campo Mourãon vasta ensimmäisellä bussilla kuudelta huomenaamuna. Houkuttelen Klisin mukaan ja lähden keikalle. Nimestään huolimatta bändi ei soita mitään raskasmetallia, vaan mukavaa kitarapainotteista pop-rockia. Suositun radiohitin ”longe de me” aikana 15 000 ihmistä laulaa mukana ja tunnelma on katossa.