Viimeinen viikonloppu Maringassa ennen Suomenvierailuani. Tuliaisostosten lisäksi ohjelmassa on Expoinga 2005 maatalousmessut, jossa intialaisella Atulila on oma intialaisia pasteijoita myyvä kojunsa.
Urbaanit city-cowboyt ovat täällä Paranan sisämailla laajalle levinnyt alakulttuuri. He kuuntelevat sertaneja-musiikkia (vrt. humppa), hengailevat buutseissa ja stetsonissa, sekä seuraavat América nimistä saippuasarjaa. Maatalousmessut, missä on ohjelmassa: rodeota, härkähuutokauppoja ja suurten sertaneja-tähtien konsertteja on luonnollisesti city-cowboydein laajamittaisen pyhiinvaelluksen kohde.
Atulin bisneksen kannalta kanalta on hyvin valitettavaa, että Intialaiset kasvispasteijat eivät taida kuulua cowboyn perusruokavalioon. Viereisten grillikojujen myynti käy huomattavasti vilkkaammin. Sopii vain toivoa, että Atul saa edes osan 4000 realin investoinnistaan takaisin.
Katsastettuani näytteillä olevat jumalattoman kokoiset pihvihärät, kylvökoneet ja muun messutarjonnan minulla ei ole muuta tekemistä, kuin hengailla Atulin kojulla ja odotella paluukyytiä. Vieressä työskentelee sormiväritaiteilija, joka tekee tilauksesta tai tilaamatta, niin kuin minun tapauksessa, yksilöllisiä maalauksia posliinilaatoille. Hauska mies, jonka mielestä Jogi on liian vaikea nimi muistetavaksi. Hän ristii minut Brad Pittiksi ja Finlandiakin pysyy Philadelphiana korjausyrityksistäni huolimatta.