Birimbau aloittaa, kohta siihen liittyvät bongo ja tamburiini, opettaja laulaa ensin yksin, mutta kohta jo kaikki laulavat. Ensimmäinen pari capoeiristeja asettuu kyykkyyn muusikoiden eteen valmiiksi aloittamaan pelin, rinki taputtaa birimbaun tahdissa ”ta ta-ta” ja peli käynnistyy. Pelaajat vaihtuvat, samoin laulut, välillä tempo on kiivaampi, välillä hitaampi. Kutsusta rohkaisen mieleni ja asetun kyykyyn valmiiksi aloittamaan pelin, kunhan edellinen pari väistyy syrjään. Elämäni ensimmäinen kapoeirarinki, ensimmäinen peli ja ensimmäinen liike; kärrynpyörä. Tunne on hypnoottinen, musiikki ja rinki antavat todellista lisäpotkua. Vaikken todellisuudessa osaa, kuin muutaman potkun ja väistön, niin tuntuu kuin osaisin enemmänkin.
Ringin päätyttyä opettaja korostaa laulun merkitystä ja painostaa, että kaikkien pitää laulaa, myös minun. Hän käskee minun laulaa perässään yksin muulle ryhmälle näyttääkseen, että jopa suomalainen voi oppia capoeira-lauluja. Ensiyrittämällä en saa sanoista selvää, mutta selvennyksen jälkeen laulan ääni väristen: ”você vai, você vai, Dona Maria você vai”.
Opettaja aloittaa vielä uuden ringin. Tällä kertaa minäkin tunnistan laulun ”parabens” eli paljon onnea vaan. Yksi tytöistä ymmärtää, mistä on kysymys ja astuu rinkiin. Syntymäpäivänsä kunniaksi hän saa pelata melkein kaikkien muiden ryhmäläisten kanssa, vain minä ja muutamat muut uudemmat jäämme tämän seremonian ulkopuolelle.