Kaksi viikkoa sitten perjantaina…
Tyttö soittaa minulle työpaikalleni ja sanoo, että oli hukannut puhelinnumeroni ja pyytää sitä uudelleen. Kuulemma minun pitkä vaaleatukkainen ystäväni, jolla on musta auto oli antanut alun perin numeron hänelle. Minä vaan en muista moista tilannetta, enkä liioin keksi kuka voisi olla tämä vaalea ystävä mustassa autossa.
Viimeperjantaina…
Tyttö soittaa uudelleen töihini, koska edellisellä kerralla minulla ei ollut kännykkä mukanani, enkä muistanut ulkoa numeroani. Pahoittelen, etten ole ehtinyt vastata hänen lähettämäänsä sähköpostiin ja annan kännykkänumeroni, joka tällä kertaa on mukana. Tyttö myös kysyy turhia kiertelemättä, onko minulla tyttöystävää.
Tänään…
Tämä tyttö, Aline nimeltään, soittaa minulle taas ja juttelemme lähemmäs puoli tuntia. Hän kyselee kaikenlaista töistäni, harrastuksistani, silmieni väristä ja varmistaa vielä uudemman kerran, ettei minulla ole tyttöystävää myöskään suomessa. Hän on kuulemma 21-vuotias, hoikka, minua lyhyempi, kotoisin Maringasta, asuu Campo Mouraossa ja valmistautuu yliopiston pääsykokeisiin. Lupaan, että soitellaan.