Palasin tänään viihtyisältä viikonloppuvisiitiltä Londrinaan. Avasin tietokoneen ja paikalliselenhden internetsivun etsiäkseni uusia tietoja viimeviikon murhista. Uusia tietoja vanhoista murhista ei löytynyt, mutta löytyi tietoa yhdestä uudesta murhasta.

”Valdemar Mriano da Silva, 54 vuotta, sai surmansa kahdesta luodista, jotka osuivat päähän ja rintaan, pyytäessään naapuria hiljentämään musiikkia.”

Ennen lähtöäni tänne Brasiliaan katsoin elokuvan Cidade de Deus, joka kertoo Rio de Janeiron jengiväkivallasta. Etsiskelin myös taustatietoja Brasiliasta ja järkytyin löytäessäni jostain Rion murhatilastot. Viimevuonna Riossa murhattiin 2597 henkeä, kuulostaako paljolta? Pieni laskutoimitus paljastaa kuitenkin nykyisen kotikaupunkini synkeän tilanteen. Suur- Riossa asuu noin 11 miljoonaa ihmistä, joka on 137,5 kertaa enemmän, kuin rauhallisessa pikku Campo Mourãossa. Jos tällä asukaslukukertoimella kerrotaan kuluvan vuoden uhrit täällä, niin päästään jo ennen toukokuun alkua lukuun 2337!

Tunnelman kevennykseksi pikakatsaus viikonlopun tapahtumiin. Londrina on Helsingin kokoinen metropoli noin sata kilometria Maringan tuolla puolen. Menin sinne opastamaan tulevia AIESEC-harjoittelijoita: Danielia, Lilianaa ja Rafhaelia harjoittelupaikan etsiskelyssä. Kaupunki oli mukavanoloinen, Lilianin grilliherkut suussa sulavia ja porukka rentoa. Baarissakin tuli pistäydyttyä ja siellä erään naisen kanssa käymäni keskustelu:

Tyttö: Oletko homo?
Minä: En…?
Tyttö: Sääli.