Olen taas Pariisin kentällä, mutta erotuksena kahteen edelliseen kertaan on rauhallinen olo ja seesteinen mieli. Ei ole matkakuumetta, eikä pitkästä aikaa kotiinpaluun suomaa kihelmöintiä. On vain koneen odotus ja uusi MaijaVilkkumaan levy uudenkarheasta MP3-soittimesta. Jossain kauempana hallissa raikaa Touloussen futisfanien kannatuslaulu. Tällä kertaa ymmärsin syödä Le Sandwichin ja tehdä tax-free ostokset (kameran laturi!!) ennen passintarkastusta, sillä tällä puolella ei ole juurikaan palveluja.