Iltalenkkini keskeytyi kadulla tungeksivan väkijoukon takia. Syy tungokseen oli ilmeisesti kolari, koska ihmiset piirittivät lommoutunutta autoa, jonka edessä oli toinen peräänajettu auto. Tarkemmin katsottuani tajusin, että taemman auton kuljettajan paikalla retkottaa yltäpäältä verinen ruumis.

Pian paikalle saapuivat ambulanssi ja poliisi. Ambulanssimiehet totesivat, ettei mitään ollut tehtävissä ja jättivät työn poliiseille. Taskulamppujen valossa karmea näky vain paheni entisestään. Uhri oli nuori vaaleatukkainen nainen, joka oli varmaankin eläessään ollut kaunis. Nyt hän roikkui turvavöissä hervottomana kasvot sinertyneinä ja pää sivulle kallellaan.

Myöhemmin kun menin Gilsonin kanssa oluelle sain kuulla, ettei kyseessä ehkä ollutkaan liikenneonnettomuus, vaan murha. Tämä selvittäisi sen, miksi autot olivat niin suhteettoman vähän vaurioituneita. Juuri kun olin ajatellut, etten sentään ole vielä eläessäni joutunut näkemään tahallisesti tapettua ihmistä. Oli miten oli, voin vain olla kiitollinen siitä, että elän maailmassa, jossa ruumiiden näkeminen ei ole arkipäivää.