Olen matkalla AIESECin uusille jäsenille pidettävään koulutusviikonloppuun. Huomenna minun pitäisi puoli tuntia puhua noin kolmenkymmenen hengen yleisölle portugaliksi siitä, miten AIESEC on elämääni vaikuttanut. Ihan hyvä tehtävä sekä portugalinopiskelun, että itsetutkiskelun kannalta.
Ensimmäinen havaintoni on, että on sitä jo tovin verran ehtinyt kuvioissa pyöriä, lähes viidesosan elämästäni. Tunnen oloni suorastaan vanhaksi, kun suurin osa koulutusviikonlopun osallistujista on 86- tai 87-syntyneitä.
Toinen havaintoni on, että meinaa tulla väkisinkin kovin siirappista tekstiä. On totta, etten ainakaan olisi täällä ilman AIESECia, enkä ehkä olisi tullut lähteneeksi Meksikoonkaan, ja puhuisin huonommin englantia ja olisin kenties epävarmempi itsestäni ja vähemmän määrätietoinen. Jonkun ystävistäni pitäisi varmaankin muistuttaa minua niistä ajoista, kun tosissani uhrasin yksityiselämääni tälle järjestölle.
Kolmas havaintoni on, AIESECin ja muun ulkomaanhörhöilyni ansiosta tunnen pirun paljon ihmisiä ympäri maailmaa. Tämä ajatus vie minut mennessään ja puheen valmistelun sijasta alan haaveilemaan maailmanympärysmatkasta, jossa kävisin tapaamassa kaikkia tuttuja eri maissa. Niin pitkää lomamatkaa tuskin voisin tai edes haluaisin tehdä, vaan reissulla pitäisi olla jokin tarkoitus tai päämäärä. Ehkäpä voisin haastatella ihmisiä ja kirjoitella juttuja lehtiin. Tähän ei kyllä itsevarmuuteni ja määrätietoisuuteni kuitenkaan riitä ja hyvä niin. Haaveilu on kuitenkin hauskaa ja bussimatka meni hetkessä. Äkkipäätään laskin, että ainakin 32 kahdessa maassa minulla on itselläni hyviä tuttuja, jotka varmasti muistavat minut ja joita minä riemuiten näkisin uudelleen. Näistä tutuista noin reilu kolmasosa on AIESECin kautta.
Tänään tapahtui myös jotain muuta melkoisen ihmeellistä. Eräs varmasti rakkaimmista ulkomaanystävistäni, Araceli, soitti minulle. Tuittupäisen tulisen meksikolaisluonteen ansiosta emme ole puhuneet yli vuoteen ja nyt hän soitti minulle tänne Brasiliaan työpaikalleni. Olin kerrassaan hämmentynyt, mutta iloinen. Ainoa iloa laannuttava seikka oli havainto siitä, että sen, mitä olen kolmessa kuukaudessa edistynyt portugalissa olen taantunut espanjassa.