Kolme kokonaista ja puolikas viidettä päivää ehti taas vierähtää, ennenkuin päiväkirja alkoi huutaa yksinäisyyttään. Tällä viikolla on vain ollut jotenkin niin saamaton olo, että ei mitään ole saanut tehtyä, ei edes päiväkirjaan raapustettua.

Kyllä sitä tietysti aina jotain saa aikaiseksi, tässä aivan äskettäin mm. kehitin suorastaan niksi-pirkkatasoa olevan ratkaisun erääseen ongelmaan. Nimittäin meidän kotiapulainen ei salli minun säilyttää roskapussia huoneessani, vaan siivoaa aina vasta aloitetun pussin pois tuomatta uutta tilalle. Kun sitten pitäisi leikata kynnet ilman lähistöllä olevaa roskista on niksi-pirkka-aivoille tarvetta.

Tee läpinäkyvän kämmenen kokoisen Minigrip-pussin pohjaan juuri kynsileikkurien mentävä aukko. Kun leikkaat kyntesi Minigrip-pussin sisällä, eivät kynnenpalaset lentele pitkin ja poikin, vaan jäävät kätevästi pussiin.

Asteittain olen myös virallistamassa asemaani täällä Brasiliassa. Jo viimeviikolla sain postitse hienon muovisen CPF-korttini, jota voin vilautella sitten pankeissa, viedovuokraamoissa yms. Maanantaina kävin jonottamassa pari tuntia ja vastailemassa pikkutarkkoihin taustatietokysymyksiin, kuten ammatti, koulutustaso, venhempien nimet yms, saadakseni itselleni tilin. Pankista vielä soittivat tyopaikalleni ja kysyivät palkkaani, mutta lopulta minulle myönnettiin käyttötili Banco do Brasil:iin.

Tiistaina löysin sattumalta uimahallin. Onnesta soikeana menin kysymään aukioloaikoja ja hintoja. Valitttvasti halliin ei ihan noin vain pääsekään pulikoimaan milloin haluaa. Ensin pitää käydä rekisteröitymässä kaupungin liikuntatoimessa ja varaamassa oma uima-aika kaksi tai kolme kertaa viikossa. Uima-ajat ovat vain kovin täynnä, joten se ei ehkä edes onnistu.

Kuten sanotaan, niin vaihtelu virkistää. Vaihdoin portugalin sanastoprojektin lähdemateriaalin ainakin väliaikaisesti VEJA-lehden artikkeleista laulujen sanoituksiin. Bela, linda, criatura bonita...