Ukkonen jyristelee pitkin Campo Mourãota ympäröiviä peltoja ja sade piiskaa ikkunaa. Taskulampun valossa Jogi kirjoittaa päiväkirjaansa.

Salama tosiaan iski kunnon jytinällä johonkin lähistölle ja samalla katkesi sähköt. Ilmeisesti sähkökatkos on kuitenkin varsin paikallinen, sillä kadun toisella puolella näyttäisi vielä olevan valoa ikkunoissa.

Voisin syödä, mutta ruoka ei lämpeä ainakaan mikrossa, voisin lukea, mutta pimeys häiritsee, voisin tehdä rästihommia installaatiokurssille, mutta tietokonekin tarvitsee virtaa, voisin mennä suihkuun, mutta vesi olisi kylmää (lähetän jokupäivä valokuvan brasilialaisesta suihkuvedenlammitysvermeestä). Kyllä sitä voi todeta olevansa kohtuullisen riippuvainen sähköenergiasta. Taidan lähteä kuntosalille katsomaan, olisiko siellä valoisampaa.

Salilla oli sähköt, mutta palattuani pimeys jatkuu edelleen. Hikisyys vei voiton mukavuudenhalulta ja kylmä suihku sai kelvata. Myös nälkä vei voiton laiskuudesta ja pimeässä kaasulieden äärellä lämmittelin itselleni llallista. Enpä olisi aiemmin tullut ajatelleeksi, että kananmunan voi läpivalaista taskulampulla, siitä tulee hassu kellertävä mollukka.

Päivään kuuluu toki muutakin, kuin pimeyttä. Sain kehuja porttugalinopettajaltani, kun olin löytänyt aikakausilehden artikkelista viittauksen kuuluisan porttugalilaisen runoilijan Camõesin runoon. Kyseistä runoa oli käytetty erään laulun sanoituksissa, jotka olimme käyneet läpi edellisellä viikolla portugalintunnilla.

Säkeistö Camõesia, suomentanut A. Poikola (suomennokseen kannattaa suhtautua suurella varauksella, sillä kuten tiedätte se on tehty noin suunnilleen kahden ja puolen kuukauden portugalin opiskelun jälkeen)

Amor é um fogo que arde sem se ver,
é ferida que dói, e não se sente;
é um contentamento descontente,
é dor que desatina sem doer.

Rakkaus on tuli, joka polttaa näkymättä,
se on haava, joka sattuu, muttei tunnu;
se on iloa tyytymättömyydessä,
se on kipu, joka tekee hulluksi, muttei satu.

Artikkeli puolestaan käsitteli lääketieteellistä tutkimusta, jonka mukaan sydänsurut voivat olla oikeasti haitallisia sydänlihaksen toiminnalle. Artikkeli päättyi sanoihin: "O amor, portanto, pode ser um descontentamento descontente" eli "Rakkaus voi siis olla tyytymättömyyttä tyytymättömyydessä". Ensilukemala viimeinen lause jäi merkityksettömäksi, vaikka ymmärsinkin erikseen jokaisen sanan merkityksen. Kaikki valkeni, kun ymärsin sen olevan viittaus tai muunnelma Camõesin runoudesta.

Taisi mennä monimutkaiseksi. Homman ydin on kuitenkin siinä, että ainakin minua motivoi ja riemastuttaa löytää sattuman kautta tällainen esimerkki kielen rikkaudesta, joka ulottuu paljon pelkkiä sanoja syvemmälle. Kenties joku päivä kykenen hallitsemaan tätä kieltä niin, että itsekin pystyn ilmaisemaan itseäni hiemän rikkaammin ja sävykkäämmin, kuin tällä hetkellä.