Paulo Coelho on kenties maailmalla tunnetuin brasilialaiskirjailija. Näin pääsiäisenä munista ja pupuista puhuttaessa minulle paljastui, että onpa tätäkin runoilijasielua nimellä paiskattu, olisi nimittäin suomennettuna Pauli Kani.

Pitkän perjantain pyhitin viimeaikoina vähemmälle huomiolle jääneelle portugalin opiskelulle. Illalla sitten aikani harkittua päädyin taas lähtemään Maringaan viikonlopuksi. Ristiriitaista pohdintaa aiheuttaa se, että viikonloppuisin minulla olisi täällä Campo Mouraossa mahdollisuus tutustua muihinkin porukoihin, kuin työkavereihini, mutta koska toistaiseksi en vielä(kään) tunne täältä juuri ketään en viitsi ottaa kuoliaaksi tylsistymisen riskiä, vaan matkustan mieluummin ystävien seuraan.

Ystävien seura oli kyllä matkan väärti, tosin en tietenkään tiedä, mistä kaikesta jäin paitsi. Pääsiäissunnuntaina lounastimme suuremmalla porukalla Glaucian luona, jossa intialainen Atul piti omaa myötähäpeää ja vahingoniloa aiheuttavaa kärsimysnäytelmäänsä. Raukkaparka onnistui nimittäin ripulin kourissa tukkimaan vieraan paikan WC:n totaalisesti ja taisteli tukoksen poistamiseksi varmaan toista tuntia. Ei muuta kuin hyvää pääsiäistä, eli boa páscoa!