Viimeviikolla moikkasin kadulla vahingossa rouvaa, joka hämäävästi muistutti autokoulun opettajaani. Tämän vahingon seurauksena rouva, jolla tuntuu olevan koiran ulkoiluttamisessa sama aikataulu, kuin minulla töihin menossa on alkanut moikkailla minua.
Paluu arkeen ja autokouluun, minun todellakin pitää opetella kaikkien liikennemerkkien nimet portugaliksi, sekä eri liikennerikkomusten vakavuusasteet ulkoa. Teoriakokeeseen tulee kuulemma monivalintatehtäviä tyyliin: ”Liikennemerkin I-12 nimi on a) yleisöpuhelin b)puhelin c)julkinen puhelin d)hätäpuhelin”. Hiljaa mielessäni kehtaan kritisoida kokeen mielekkyyttä, mutta tyydyn kohtalooni. Reputtaminen teoriaosuudessa voi aiheuttaa jopa kuukauden odottelun ennen, kuin pääsee uudelleen yrittämään. Hiljaa mielessäni kehtaan kritisoida byrokratian tehottomuutta…
Liikennerikkeiden, iskunvaimentimien ja kaistamerkintöjen ohella olen oppinut autokoulussa myös jotain itsestäni. Puolentoista tunnin luennoinnin jälkeen on aina tauko, jolloin ihmiset kerääntyvät pihalle juttelemaan, juoman mehua ja syömään leipää. Ikäväkseni joudun myöntämään, että kynnys osallistua keskusteluihin (muutoin, kuin kuuntelijana) on minulle hämmästyttävän korkea. Olenko sittenkin ujo ja introvertti tuppisuu? Vituttaa, kun tiedostan, että oiva tilaisuus tutustua suunnilleen ikäisiini ihmisiin lipeää käsistäni, (kuin märkä saippua) kun en saa suutani auki.