Tyypilliseen tapaan hiipparoin aamulla puoliunisena työpaikalle ja käyn ensitöikseni hörppäsemässä kupillisen erinomaista brasilialaista kahvia takapihalla. Sen jälkeen poimin sihteeriltä avaimet, avaan elektroniikan salin ja käynnistän tietokoneen. Poikkeus tavanomaiseen rutiiniin tulee siinä vaiheessa, kun suuntaan selaimen kohti Googlen hakupalvelua, mutta ruudulle lävähtääkin vain pornoa ja peniksenpidennystä. Aamupäivä vierähtää tehokkaasti kun yritän puhdistaa spywaren saastuttamia koneita ja installoin kaikenmaailman turvakilkkeitä uudelleen.
Illalla aloitan autokoulun osallistumalla ensimmäiselle teoriatunnille. Tavoitteeni ei ole kangistaa äitiäni kauhusta, vaan hankkia moottoripyöra ja moottoripyöräkortti liikkumisen helpottamiseksi. Tiedostan kyllä itse varsin hyvin, ettei liikennöintikulttuuri täällä ole niitä maailman turvallisimpia, mutta jonkun kulkuneuvon täällä maaseudulla tarvitsee. Ensin toiveikkaasti ajattelin, ettei minun varmaankaan tarvitse kuin vain osallistua käytännön pyöräopetukseen, sillä onhan minulla jo autokortti suomesta. Karu totuus paljastui, kun totesin, ettei hienossa EU-ajokortissani ole tekstejä millään muulla kielellä, kuin suomeksi ja ruotsiksi. Voi vain arvata kuinka helposti täältä löytää viranomaisten valtuuttaman ajokortin kääntäjän, joka osaisi suomea.
Joudun siis läpäisemään myös teoriaosan, johon kuuluu pakolliset luennot, tavanomainen monivalintakoe ja lisäksi ns. psykoteknin koe. Tämän psykokokeen tarkoituksena on ilmeisesti seuloa henkisesti ratin taakse kykenemättömät tapaukset pois. Minuun korvaani koe kyllä kuulosti täysin absurdilta ja turhalta rahastukselta. Testiin saattaa mm. tulla tehtävä, jossa pitää vedellä ripeään tahtiin sentin mittaisia viivoja paperille ja kun kokeen valvoja sanoo hep, niin laittaa yhden viivan sijasta ruksi.