Jos sattuu olemaan hieman korkeammalla kohdalla ruutukaavaan rakennetun Campo Mouraon keskustassa, niin voi nahda kadun molemmissa paissa aukenevat vehreat pellot. Nuoriso on tullut autoilla, mopoilla ja moottoripyorillaan (ei sentaan traktoreilla niinkuin jossain pohjanmaan pitajissa) hengailemaan yhdelle keskustan kaduista ja muualla onkin jo tahan aikaan eli iltakahdeksalta melkoisen hiljaista.

Omia tuntemuksiani analysoidessa voin todeta, etta yllattavan positiivisesti suhtaudun paikan pienuuteen ottaen huomioon, etta olen monesti vannonut, etten ainakaan Helsinkia pienemmassa paikassa tulisi koskaan asumaan.

Ensimmaisen kerran kun yritin paasta talolle, jossa tulen asumaan ei ketaan ollut kotona. Kaytyani pienella kavelyretkella palasin ja nyt toinen kommuunin asukas Adriano, jota en siis koskaan aikaisemmin ollut tavannut oli saapunut. Kohta paikalle tuli myos Julian, jonka ehdin jo tavata pikaisesti viikko sitten. Siis uuteen perheeseeni kuuluvat vaalea isokokoinen Adriano, pienempi enemman brasilialaisen nakoinen Julian ja koira nimelta Sadan, jonka rotua en osaa tunnistaa.