Nakojaan istuskelen taas sangyllani aivan kuten nelja paivaa sitten, jolloin edellisen kerran avasin pienen mustan paivakirjani. Jottei elamankertani kirjoittajalle jaisi puutteellista lahdeaineistoa, niin muistelen nyt hieman menneitakin.

Loppuviikon merkittavin muutos toissa oli, etta paasin vihdoinkin valmistelemaan opetusta. Nyt alkavalla viikolla olisi jo tarkoitus pitaa ensimmainen elektroniikan laboratoriotyo viiden oppilaan ryhmalle ja myohemmin aloittaa tekniikan englannin opetus halukkaille. Opiskelijat ovat siis ylaasteikaisia ja kayvat Fundaçao Educeren tarjoamaa elektroniikan kurssia iltapaivisin normaalin koulun jalkeen. Sen lisaksi, etta opettajan hommani kaynnistyivat, niin opiskelijan roolini jatkui elamani ensimmaisen portugalintunnin muodossa. Vapaa-ajan toiminnoista voin sanoa, etta Kungfusta ei ainakaan tule uutta harrastustani. Aivan liian vakivaltaista ja lisaksi revaytin nivuseni kiertopotkuharjoituksessa.

Sitten paastaankin viikonlopun kimppuun. Perjantai-iltana paatin, etta lahden yllatysvisiitille Maringaan. Bussi oli perilla joskus yhdentoista aikaan. Tallustelin kohti edellista valiaikaiskotiani, eli tyttojen kommuunia ja toivoin, etta joku olisi koptona, silla muutoin minulla ei olisi kattoa paani paalle. Vaikkei Maringakaan mikaan suurkaupunki ole, niin ihmisvilinassa on kylla silminhavaittava ero Campo mouraoon verrattuna. Tuo dramaattinen ero sai minut heti hyvalle tuulelle ja onnellisena menin ostamaan hodaria tutulta nakkikioskilta matkalla.

Toiveeni toteutui, silla Paulinha ja Klis olivat kotona ja vain Sú oli ehtinyt matkustaa vanhempiensa luokse yliopistolla alkaneen kesaloman ajaksi. Vastaanotto oli lammin já jalleennakemisen riemu molemminpuolista. Paulinhan poikaystava Paulo saapui pian paikalle já lahdimme neljastaan illanviettoon.

Tata kirjoittaessani jumalattoman kokoinen torakka lensi ikkunasta sisaan yok. Lahdin metsastamaan torakkaa já revaytin nivuseni uudelleen, mutta sain torakan pihalle.

Ilta MPB-baarissa (MPB = Música Popular Brasileira) sujui rattoisasti. Paulo halusi valttamatta esitella minut jollekin naispuoliselle opiskelijatoverilleen. Em sitten viitsinut siina sanoa, etta eras hanen toinen ystavansa, nimittain tyttoystavansa kiinnostaa minua enemman. Paulo vaikuttaa oikein mukavalta tyypilta, mika tietysti pahentaa moraalista ristiriitaa. Mukavasta miehesta on kiusallista tehda aisankannattajaa. Paulinha myos paljasti minulle, etta saattaa menna tuota pikaa naimisiin Atulin kanssa, jotta tama saisi pysyvan oleskeluluvan Brasiliaan. Taman jalkeen Paulinhalla olisi papereissa intialainen aviomies, julkisesti brasilialainen poikaystava já salassa suomalainen rakastaja.

Viikonloppu jatkui samaan malliin ja myos eilen lauantaina lahdimme liikenteeseen neljastaan. Biljardibaarissa huomioni kiinnittyi pariskuntaan, joka puhui keskenaan englantia. Turistien nakeminen taalla Paranan sisamailla ei nimittain olé kovin tavanomaista. Ilmeisesti myos mina naytin riittavan ulkolaiselta, koska mies tuli kysymaan, olenko Paraguaylainen. Tasta juttu sitten lahti luistamaan ja pariskunta, brasilialainen psykologi Diego já jenkki hierontaterapeutti Molly, lyottaytyivat seuraamme. Psykologissa oli itsessaan aimoannos hulluutta. Diego kutsui meidat luokseen lounaalle seuraavana paivana, eli tanaan eli sunnuntaina.

Paulinha lahti aamulla vanhempiensa luokse já mina, Klis, seka Paolu menimme hullun psykologin luokse viettamaan sunnuntaipaivaa. Diego já Molly ovat molemmat kasvissyojia, joten ensimmaisen kerran taalla brasiliassa tuli syotya kasvisruokaa. Ruoka oli hyvaa, aurinko paistoi, eika psykologikaan selvinpain enaa ollut niin hullu. Varsin miellyttava sunnuntaipaiva ettenko sanoisi.