Meksikossa kerran muistan aaneen moittineeni Meksikoa jonojen luvatuksi maaksi. Samassa pankkiautomaattijonossa seissyt mies otti kommentista nokkiinsa ja alkoi vihjailemaan, kuinka monenlainen pahuus kuten HIV ovat levinneet Euroopasta Meksikoon. No edellinen siis toimikoon vain johdatuksena taman paivan jonotuksille.

Ensin menin hankkimaan CPF:aa (Cadastro de Pessoas Físicas eli fyysisten persoonien rekisteri), joka on jonkinnakoinen henkillollisyystunnus, jota tarvitaan mm. videovuokraamossa. Ongelmaksi muodostui, ettei minun suomalaisessa passissani ole vanhempieni nimia mainittuna. Siina sitten tovi poikineen vierahti kun toimiston johtaja rupesi asiaa selvittelemaan ja soittamaan mm. osavaltion poliisille (sinne, missa kavin jattamassa kymmenet sormenjalkeni).

Myohemmin onnellisena uuden CPF:n kanssa marssin sitten pankkin avaaman tilia. Toki lahes tunnin jonotuksen jalkeen paljastui, ettei tilinavaus onnistukaan viela, koska uudet CPF:t paivittyvat pankin tietokantaan vasta keskiyolla.

Jonotteluiden vuoksi myohastyin lounaskattauksesta ja jouduin nakemaan niinkin suuren vaivan, kuin lammittamaan oman lounaani mikrossa. Iloinen yllatys oli, etta viestini oli mennyt perille ja kodinhoitaja oli tehnyt salaattia ja keittanyt porkkanoita hoysteeksi. Tunsin velvollisuudekseni syoda ne kaikki, kun ei kukaan muu kuitenkaan moisiin rehuihin koske.