Helteinen sunnuntai, eika kertakaikkiaan mikaan paikka ole auki, eika kaupungissa nainollen mitaan tekemista. Paitsi pelastava elokuvateatteri ja naytoskin alkaa vartin paasta. Jostain syysta lipunmyyja ei heti halunnut ymmartaa, etta haluan kyseiseen naytokseen. Han kysyy, etta "Xuxu?", kun alkavan leffan nimi on Xuxu. Saliin paastyani totean, etta kysymyksessa on brasilialainen lastenelokuva, joka osaltraan selittanee myyjan hammastyneen kysymyksen. Taidan olla ainoa aikuinen, jolla ei ole vahintaan kahta lasta mukanaan.

Ei elokuva kuitenkaan taysi virheinvestointi ollut. Seikkailutarina, joka sijoittuu Amazonilla olevaan viikinkien perustamaan kadonneeseen kaupunkiin. Oman hupinsa tarjosi mm. kohtaus, jossa kadonnutta kaupunkia asuttavat viikinkien jalkelaiset pitavat uhrimenoja ja huutavat yhteen aaneen “Han ska do!, Han ska do…” pyovelin kohottaessa kirvestaan.

Olen vakuuttunut, etta jos joku aiheuttaa minussa kulttuurishokin, niin se ei ole Brasilia, vaan Campo Mourao. Taalla jokatoisen auton takakontista loytyy 2x12 tuuman bassokaiuttimet ja nuorille miehille elaman tarkoitus nayttaisi olevan auton vahaaminen. Adrianokin vahaa autonsa paivittain ja sivelee renkaisiin jotain ainetta, joka saa ne nayttamaan mustemmilta.