Perjantai-ilta, eika mitaan tekemista. Kamppikset ovat kumpikin tahoillaan ilmeisesti tyttoystaviaan tapaamassa, kaupunki on pieni, enka tunne taalta ketaan. Olisikohan tama nyt sitten sita paljon puhuttua kulttuurishokkia, ainakaan olotilassa ei ole kehumista.
Vaikka aikaa olisi, niin edes porttugalin opiskelu ei nyt maita ja vain vakisin sain vaannettya kasaan kymmenen uuden sanan paivatavoitteeni. Metodini on, etta luen aikakausilehti VEJA:n artikkeleita ja alleviivaan sanoja, joita en tunne. Kymmenen uutta sanaa loytynee yleensa jo palstan tai parin mittaisesta tekstista, mutta tama ei esta ymmartamasta artikkeleita. VEJA onkin huomattavasti kevyempaa luettavaa, kuin Paulo Coelho tai Jorge Amado, joiden tavaamisen portugaliksi jatin suosiolla tuonnemmaksi.
Kaipa tama elama ajan kanssa taallakin muuttuu mielenkiintoisemmaksi, pitaa varmaan hankkia uusia harrastuksia, kenties jotain brasilialaista vaikka samba atai capoeiraa.