Mitas sita vanhoja muistelemaan, taalla on tapahtunut sen verran, etta en pariin paivaan ole ehtinyt paivakirjaani avata. Talla hetkella olen kymmenen tunnin bussimatkan paassa Maringasta kokonaan toisessa osavaltiossa odottamassa brasilialaisten haiden alkua. Onneksi tuli otettua se puku mukaan, arvasin, etta johonkin sita kuitenkin tarvitsee, mutten ehka ajatellut kayttavani sita nain pian.

Pieni selitys liennee paikallaa. Paulinha kutsui minut tahan perhejuhlaan, ja koska minulla ei ole viela tyot alkaneet, eika nainollen mitaan tahdellista tekemista, niin minahan lahdin. Taalla nyt sitten olen koko suuren suvun ihmeteltavana, suomalainen, joka ei paljoa puhu, mutta yllattavilla hetkilla osoittaa ymmartaneensa jotain. Varsinaiset haat ovat tanaan, mutta jo eilen oli jonkinlaiset esijuhlat eli suku ja tuttavat uima-altaan aarella ryypiskelemassa ja syomassa taivaallisen hyvaa grillilihaa aitoon brasilialais-tyyliin.

Vieraanvaraisuus on hakellyttavaa, jopa pukuni silitettiin pyytamatta kotiapulaisen toimesta. Itselleni jai siis liiankin kanssa aikaa uima-altaalla lohoilyyn ja nyt voin sitten menna keitetyn ravun varisena kirkkoon. Ennen haita naiset lahtivat laittautumaan johonkin salonkiin ja mina menin katsomaan kun suvun aijat pelasivat futista morsiamen isan firman futiskentalla.